Taas köyhä

Päiväduunifirma jakoi ylimääräiset osingot. Se oli kahden päivän ilo: tänään tuli YEL-maksun maksukuitti. Ylimääräinen raha ei edes riittänyt maksuun, puolet piti vielä laittaa muutenkin laihtuneelta tililtä.

Tässä sitä taas ollaan, köyhänä kuin kirkonrotta. Miten se on mahdollista, kun teen käytännössä kahta työtä päällekkäin enkä lepää koskaan?

Välillä olo on kuin pyörässään juoksevalla hamsterilla. Jalat mennä kipittää lujempaa ja lujempaa, mutta mihinkään ei pääse. Kaikki menee mikä tulee.

No, voisin tietysti tehdä erilaisia valintoja elämässäni. Voisin muuttaa kauemmaksi keskustasta. Voisin luopua autosta. Voisin luopua vuosittaisesta kaupunkilomasta. Voisin luopua ratsastuksesta.
Mutta miten voi olla mahdollista, että yksin asuva aikuinen, jolla on keskimääräistä paremmat tulot, ei pysty pitämään yllä edes tällaista, loppujen lopuksi verrattain vaatimatonta elintasoa horjumatta koko ajan vararikon partaalla?