Suomi 88 vee

Itsenäisyyspäivä. Ärsyynnyin heti aamusta, kun itsenäisyyden juhlinta maan päälehdessä oli taas pelkkää lotta- ja sotaveteraanikulttuuria. En minä ainakaan samaistu suomalaisuuteen, joka perustuu yksinomaan Stalinin armeijan torjumiseen yli-inhimillisellä rohkeudella ja tämän saavutuksen ihannointiin yli 60 vuotta myöhemmin. Ylipäänsä tällainen suljetun kerhon juhlinta saa ajattelemaan grouchomarxilaisittain, että tähän klubiin minä en ainakaan halua kuulua.

Panin jo eilen merkille, että siinä missä esimerkiksi television Kulttuuriuutiset näytti 10 minuutin jutun Tuntematon sotilas -elokuvan 50-vuotispäivistä, Monika Fagerholmin saamaa August-palkintoa ei edes mainittu (!). Tämän päivän Hesarissakin se oli kuitattu yhden palstan pikku-uutisella. Ja mikä olisi paremmin sopinut itsenäisyyspäivän lehteen kuin se, että suomalainen voittaa naapurimaan arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon? Onko tosiaan niin, että suomalaisuus perustuu joidenkuiden mukaan äidinkieleen ja junttiuteen eikä tyylikästä kansainvälistä tekstiä suoltava suomenruotsalainen voi olla "oikeasti" suomalainen?

Ärsyynnyin myös tutkimuksesta, jonka mukaan puolet suomalaisista on sitä mieltä, että ulkomaalaisia on jo Suomessa riittävästi. Mikä sisäänpäinlämpiävä paikka tämä maa onkaan. Jotenkin toivottoman pieni ja välillä niin säälittävän rehvakas.

Poliittisten mielenilmaisujen sarjassa todettakoon vielä, että Perttu on minusta epäkypsä hölöttäjä, joka ei koko kolmen kuukauden aikana onnistunut sanomaan mitään oikeasti hauskaa.

***

Ihastus ignoreerasi mut eilen niin totaalisesti, että aloin jo ihmetellä, piileeko tässä enemmän kuin minä tiedän. Miten yhden viikon lämmin leikinlasku voi niin äkisti vaihtua viileän arvioivaksi katseeksi ja puhumattomuudeksi?