Vanhuuden merkit

Otin tänään eläkevakuutuksen. Pari vuotta sitten en olisi ikinä uskonut lankeavani moiseen. Pidin vakuutuksen ottaneita kavereitani poroporvarillisina mummotyyppeinä ja naureskelin vahingoniloisesti, kun vakuutusten verokohtelua heikennettiin.
Ja tässä sitä nyt ollaan, samassa jamassa.
Mutta toisaalta: miten muuten pystyisin ikinä pakottamaan itseni samaan, säästämään 100 euroa kuussa? Jollei mitään pakkoa ole, raha valuu melkein väkisin sormien välistä. Ja kai se sitten eläkeiässä lohduttaa, että tuli tämäkin päätös tehtyä...

Vaikka tosiasiassa suurimpana pontimena säästöpäätöksessä oli työttömyyden mahdollisuus. Kertyneet säästöt saa nostaa myös silloin, kun jää työttömäksi. Tai jos tulee avioero. Kun nyt ensin pääsisi edes naimisiin.

Oli miten oli, hieman on sellainen olo, että annoin myyntimiehen puhua itseni pyörryksiin. Nyt ja seuraavat 33 vuotta on kuitenkin myöhäistä katua.