Ensimmäistä kertaa

Suuri päivä. Vanha päiväkirjanisti hulmuaa valtoimenaan verkossa. Luultavasti tätä ei kukaan koskaan lue. Mutta se on siellä. Olemassa.

Ajatukset ovat tänään pyörineet Ihastuksessa (niin kuin usein). Siitä tyypistä on tullut mulle pakkomielle. En pysty keskittymään töihini (vaikka niitä riittäisi) enkä mihinkään muuhunkaan. Ja kuitenkin koko mies on mulle täysin väärä: liian vanha, liian huoleton, liian toisenlainen maultaan - kaikissa suhteissa.

Valitettavasti mä en vain voi välttyä näkemästä sitä jatkuvasti, ja niinpä tämä hölmö tunne varmaan pysyy hengissä, kunnes tapahtuu jotain radikaalia: vaihdan työpaikkaa, löydän Miehen, tulen uskoon.

Muuten oli niin harmaa päivä, että tuskin olen herännyt vieläkään. Toimittelin askareita autopilottimoodissa: kävin kaupassa, pesin kissanlaatikon, tein korjauksia käsikseen. Uusi Allora-punaviini maistui hyvältä, mutta viimeaikainen alkoholinkulutuskäyrän eksponentiaalisen nousujohteinen ura hiukan huolestuttaa.