Tuulta ja punaviiniä

Kävin pitkällä kävelyllä meren rannalla. Tuuli kovaa, ja selältä vyöryi isoja harmaita aaltoja.
Takaisin tultuani olen tehnyt töitä ja juonut loput eilisestä Allorasta. Jotenkin viini maistuu vielä paremmalta, kun posket ovat jo valmiiksi raikkaan ilman punaamat ja lihaksiin hiipii väsymys.

Ihastukseltakin oli tullut postia. Asiallista asiaa, mutta sittenkin sydän hypähti, kun näin lähettäjän nimen. Ei tätä viehtymystä taideta järkipuheella tappaa. Yritetty kyllä on.

Töiden lomassa luin höperöä ponikirjaa ja nautin. Se oli juuri sellainen kirja, jossa ponitytön äiti on alan asiantuntija, niillä on oma talli ja koko perhe ymmärtää ratsastuksen päälle. Lapsena olin niille kirjatytöille kateellinen; nyt kateudesta ei ole jäljellä muuta kuin nostalginen tyytyväisyys.

***

Ja mikä tästä merkinnästä loistaa poissaolollaan? Tänään on isänpäivä. Se onkin parasta unohtaa.