Edessä paluu arkeen

Huomenna loma on ohi ja edessä on paluu töihin. Kumma miten pitkä aika viikko on. Työmoodi tuntuu todella kaukaiselta, vaikka olenkin vääntänyt näitä omia väkerryksiäni melkein joka päivä täällä kotikoneen ääressä.
Onneksi siellä on kuulemma sentään hommia odottamassa. Pahinta olisi palata keskelle loputonta tylsyyttä, jota ei katkaise muu kuin kahvi- ja vessatauot.

Olen meilaillut yhden nettiprospektin kanssa, mutta jokin tökkii. Mies ei osaa kirjoittaa. Toisaalta se ei välttämättä ole huono asia, kun muistaa miten edelliskerralla kävi kun valitsin yhdyssanasäännöt taitavan älykön. Täysi katastrofi. Tällä kaverilla on sentään ainakin omien puheidensa mukaan perusasiat kunnossa: työ, asunto ja auto. En totisesti enää halua raahata perässäni yhtään avutonta helmoissaroikkujaa.

Vaikka eihän mikään auto korvaa sitä, että kyseinen tyyppi ei saa mitään naksahtamaan sen paremmin sydämen kuin järjenkään tienoilla. Ei voi auttaa.

***

Ja kaikesta huolimatta totuus on, että yksinkertaisesti petän itseäni harrastamalla näitä nettitreffejä ja selaamalla deittipalveluja. Tosiasiassa mua ei kiinnosta kuin se yksi ainoa mies, joka puolestaan osoitti torstaina taas kerran, että ei takuulla aio tehdä mitään aloitteita. (Samaan aikaan se onnistui taas kerran olemaan niin älyttömän ihana ja suloinen, että pelkkä ystävyys tuntuu entistäkin epätyydyttävämmältä vaihtoehdolta.) Kelpaan kyllä kuuntelemaan juttuja keski-ikäisen miehen elämästä, mutta vuoteeseeni en sitä saa. Grrr! Ärrr!

Kaiken kurjuuden huipuksi uusi kahvinkeitin keittää melkein yhtä kitkerää kahvia kuin vanhakin.