Hyvä päivä

Marinadin kommentti edelliseen merkintään sai tajuamaan, miten synkkä olen viime aikoina ollut. Yhtä pitkää talven nitistämää vetistä kaurapuuroa koko elämä; loputonta uupumusta päivästä päivään, yöstä yöhön.
Mutta toivoa on. Tämäkin päivä alkoi kovin huonosti mutta parani koko ajan loppua kohden.

Päiväni murmelina

1. Nukuin aamulla pommiin ja sain yhtäkkiä hampaita pestessäni päähäni, että minun olisi pitänyt juuri siihen aikaan olla asiakaspalaverissa. (Onneksi luulo osoittautui vääräksi. Nolasin kuitenkin itseni soittamalla asiakkaalle ja tarkistamalla.)
   
2. Töissä oli tarjolla vain loputtomia tylsiä sanaluetteloita. Huokailin ja käänsin, käänsin ja huokailin.
3. Ihmiset olivat silti epätavallisen ystävällisiä: sain kehuja taholta jos toiseltakin. Pehmenin vähitellen ja aloin havahtua jähmeästä horroksestani.
   
4. Kotiin tullessani olin jo aika hyvällä tuulella ja palkitsin itseni Ehon luumuhyveleivoksella: nam!
   
5. Sitten luin pari lukua Jane Austenin Emmaa ja nauroin ääneen.
6. Illalla kävin Temppeliaukion kirkossa laulamassa Kauneimpia joululauluja. Herkistyin enkä pystynyt laulamaan kunnolla, kun kurkussa tuntui outo pala. Kynttilät loistivat kauniisti kallioseinällä, ja ensimmäistä kertaa tänä vuonna oikea joulumieli heräsi rinnassani. Sydämeeni joulun tein.
7. Kotiin tultuani ihailin neiti Sulokasta ja Sievää, joka kehräsi pitkästä päivästä lämmenneenä sylissäni niin että tärisi.