Tyttöjen ilta ja iltapäivä

Kaveri soitti eilen illalla kuuden maissa ja kutsui käymään ex tempore -periaatteella. Pari muutakin vanhaa tuttua oli kuulemma tulossa. No mikäs siinä sitten: hylkäsin kerettiläisen suunnitelmani viettää koko tummansinisen joulukuun illan telkkarin ääressä, kohensin kiireesti ulkonäköäni sen verran, että kehtasin näyttäytyä vanhoille ystäville ja lähdin ulos tuulta ja pakkasta uhmaten.

Oli miellyttävän rento ilta. Vanhojen ystävien kanssa voi puhua vapaammin kuin edes blogissaan, eikä mitään selittelyjä tarvita. Kaikki tietää kaiken toistensa asioista muutenkin.

Tänään ne soittavat Radio Helsingissä sunnuntai-iltapäivään sopivaa vanhaa jazzia ja 50-luvun pehmoiskelmiä, kissaneiti kuorsaa äänekkäästi sohvalla ja minä nautin sanojen asettelusta peräkkäin, lauseiden sorvaamisesta. Ulkona paukkuva pakkanen kirkastaa talvipäivän värit.

Miten mahtavaa arki välillä onkaan.