Krapulasunnuntai

Eilen kävi hassusti. Join liikaa. Tälle kontrollifriikille sitä ei ole sattunut naismuistiin. Pahinta on, että ilman laatuviinien liiallista tissuttelua olisi voinut olla oikeasti hauskaa: olin hyvien ystävien kanssa syömässä hyvässä ravintolassa ja sen jälkeen rennossa olutbaarissa.

Tänä aamuna ei auttanut muu kuin kerätä itseinhoisen minänsä rippeet sängynpohjalta ja lähteä ulos reippailemaan ja päänsärkyä karkottamaan. Aurinko paistoi kuin elokuvissa ja Hietaniemen ranta oli täynnä kanssakävelijöitä. Piristyin hiljalleen ja kotiin päästyäni kykenin jonkinlaiseen työskentelyynkin. Parempi onkin, sillä work-in-progressin deadlineen on enää seitsemän viikkoa, ja raakakäännettävääkin on vielä yli 100 sivua jäljellä. Pikku paineita alkaa olla, etenkin kun päiväduunissakin pitää taas kiirettä ja haasteita riittää. Ei olisi paljon varaa lojua krapulassa sohvannurkassa.

Onneksi on sentään sunnuntai ja telkkarista tulee nostalgiapäihteiden klassikko, Miss Marple. Ja siivoaminenhan ei ole pakollista, eiks niin?