Lokakuinen sunnuntai, se sama jälleen

Kävin kävelyllä Eiran suunnalla. Oli kirpeä syksyinen ilma, pari astetta pakkastakin. Aurinko paistoi. Oli hengästyttävän kaunista. Värit loistivat niin että silmiin koski.

Lisäksi olen
1. pessyt pyykkiä neljä koneellista
2. tuottanut tekstiä 14 sivua
3. juonut kolmatta lasia viiniä
4. humaltunut ja säälinyt itseäni.

Toisinaan pelottaa, että minussa on isäni alkoholismigeeni enkä koskaan pääse siitä eroon. Olen tuomittu vajoamaan samaan alhoon, jonakin päivänä. Alkon myyjän suosittelema rieslingkin maistui niin älyttömän hyvältä. Olisin voinut juoda vielä toiset kolme lasillista.

Mutta onneksi myös yksinäisyys parantaa (viinin lisäksi). Helpottaa. Rentouttaa. Vielä eilen kirjamessujen jälkeen olin kireä ja stressaantunut. Ahdisti. En tahtonut saada edes unta. Tänään olen taas ollut oudon vapaa, kellunut omassa yksinäisyydessäni. Täältä kukaan ei tavoita minua.

Työpaikan juhlat kahden viikon päästä jännittävät jo nyt. Minkä takia? Naurettavaa.

Syyspäivä

Työn alla olevassa romaanissa kirjailija kirjoittaa, että värikäs kuulas alkusyksy oli auttamatta ohi, likaisenharmaa talvenalku saapunut.
Katson ulos ikkunasta, ja siellä se vaanii.

Tähän aikaan vuodesta iskee aina epätoivoinen sylinikävä. Tuntuu, että hyvänä pitämistä pitäisi saada apteekista reseptillä vähintään neljä viisi kuukautta vuodesta. Ei tätä Suomen syksyä ja talvea muuten kestä. Vastauksen deitti-ilmoihin lisääntyneet 50 prosenttia kuluneen kuukauden aikana.

Havahduin myös huomaamaan, että olen taantunut totaalisesti 18-vuotiaaksi itsekseni. Olen jatkuvalla dieetillä, juoksen pitkiä lenkkejä ja kuritan ruumista salilla. Minkä takia? En tiedä.

Kirjoitankin niin kuin se muinainen kirjailijanalku. Tunnistan oman tympeän tyylini joka sanasta, vaikka kuinka yritän jäljitellä alkutekstin tyyliä. Väänsin tänään väkisin kymmenisen sivua ja olen aivan uupunut. Vatsaankin sattuu.

Yöllä näen painajaisia enkä millään jaksaisi herätä harmaisiin aamuihin. Kuin kouluaikoina konsanaan.

Ensi viikolla matkalle. Ehkä se piristää.