Lokakuinen sunnuntai, se sama jälleen

Kävin kävelyllä Eiran suunnalla. Oli kirpeä syksyinen ilma, pari astetta pakkastakin. Aurinko paistoi. Oli hengästyttävän kaunista. Värit loistivat niin että silmiin koski.

Lisäksi olen
1. pessyt pyykkiä neljä koneellista
2. tuottanut tekstiä 14 sivua
3. juonut kolmatta lasia viiniä
4. humaltunut ja säälinyt itseäni.

Toisinaan pelottaa, että minussa on isäni alkoholismigeeni enkä koskaan pääse siitä eroon. Olen tuomittu vajoamaan samaan alhoon, jonakin päivänä. Alkon myyjän suosittelema rieslingkin maistui niin älyttömän hyvältä. Olisin voinut juoda vielä toiset kolme lasillista.

Mutta onneksi myös yksinäisyys parantaa (viinin lisäksi). Helpottaa. Rentouttaa. Vielä eilen kirjamessujen jälkeen olin kireä ja stressaantunut. Ahdisti. En tahtonut saada edes unta. Tänään olen taas ollut oudon vapaa, kellunut omassa yksinäisyydessäni. Täältä kukaan ei tavoita minua.

Työpaikan juhlat kahden viikon päästä jännittävät jo nyt. Minkä takia? Naurettavaa.