Syyspäivä

Työn alla olevassa romaanissa kirjailija kirjoittaa, että värikäs kuulas alkusyksy oli auttamatta ohi, likaisenharmaa talvenalku saapunut.
Katson ulos ikkunasta, ja siellä se vaanii.

Tähän aikaan vuodesta iskee aina epätoivoinen sylinikävä. Tuntuu, että hyvänä pitämistä pitäisi saada apteekista reseptillä vähintään neljä viisi kuukautta vuodesta. Ei tätä Suomen syksyä ja talvea muuten kestä. Vastauksen deitti-ilmoihin lisääntyneet 50 prosenttia kuluneen kuukauden aikana.

Havahduin myös huomaamaan, että olen taantunut totaalisesti 18-vuotiaaksi itsekseni. Olen jatkuvalla dieetillä, juoksen pitkiä lenkkejä ja kuritan ruumista salilla. Minkä takia? En tiedä.

Kirjoitankin niin kuin se muinainen kirjailijanalku. Tunnistan oman tympeän tyylini joka sanasta, vaikka kuinka yritän jäljitellä alkutekstin tyyliä. Väänsin tänään väkisin kymmenisen sivua ja olen aivan uupunut. Vatsaankin sattuu.

Yöllä näen painajaisia enkä millään jaksaisi herätä harmaisiin aamuihin. Kuin kouluaikoina konsanaan.

Ensi viikolla matkalle. Ehkä se piristää.