Arkista aherrusta

Töissä on tylsää: ei ole tarpeeksi hommia ja kulutan pääasiassa aikaani, kun en viitsi niitä kyselläkään (voi tulla tarjolle sellaisia, joita en halua tehdä).

Eilinen ratsituntikin meni aika penkin alle. Säpsynpuoleinen tamma oli koko ajan jännittynyt ja kulki selkä notkolla, pää ylhäällä. Vasta ihan lopussa, vastalaukkaharjoitusten jälkeen, alkoi vähän rentoutua. Niinkin yksinkertainen asia kuin pohkeenväistöt tuotti meille suuria vaikeuksia. Harmittaa jälkikäteen, etenkin se, että minähän tiesin, että kyseinen tamma kaipaa lujaa pohjetta ja kevyttä kättä - ja silti ratsastin sitä alkutunnista aivan väärin.

N-e nro 4:sta tuli lämpimäiskappale. Kivaa saada taas uusi oma kirja hyllyyn!


***


Päätin sittenkin lähteä Naton kannattajan kanssa vielä yksille treffeille. Jopa kokoomuslaiset ansaitsevat toisenkin tilaisuuden!