Villiä vilskettä, helinää helskettä

Koko viikon aikana en ole ehtinyt blogata kertaakaan. Yhtenä iltana olin töiden jälkeen yksinkertaisesti niin väsynyt, etten kyennyt aukaisemaan konetta enää kotona. Kaikkina muina iltoina olikin sitten muuta ohjelmaa.

1. Maanantaina pace-peissasin taas niin ahtaassa salissa, että happi oli vähällä loppua ja kuolema tulla.
2. Tiistaina ratsastin samaa raskasta ruunaa kuin pari viikkoa sitten, tosin huomattavasti huonommalla menestyksellä. Ehkä maanantaisen pacen, ehkä alkavan flunssan takia en yksinkertaisesti jaksanut, sen kuin vain istua kökötin selässä. Seuraukset ovat helposti arvattavat. Parista railakkaasta pukista huolimatta en kuitenkaan tipahtanut, ei myöskään tätiratsastajakollega, joka kadotti jalustimet, ohjat ja hevosen hallinnan mutta onnistui kuin ihmeen kaupalla pysymään selässä hurjassa menossa.
3. Keskiviikkona näin nettideitin numero 2. Tämä tapaus innosti minua enemmän kuin edellinen, mutta valitettavasti tunne ei tainnut olla molemminpuolinen. Kahvihetki päättyi lyhyeen.
4. Torstaina luovutin auton pikkuveljelle lainaan ja kävin taas pacessa. Saunoin taloyhtiön saunassa yliaikaa ja nautin uusimmasta H&R-lehdestä.
   
5. Perjantaina oli se ilta, kun en sitten enää jaksanut yhtään mitään. Makasin sohvalla ja luin Kustantamon uusinta esilukutoimeksiantoa, joka onneksi osoittautui erittäin viihdyttäväksi. Nytkin mieltä polttelee, haluaisin päästä jatkamaan lukemista ja nähdä, miten Gracen lopulta käy. (Sitä ennen on kuitenkin pakko kääntää vielä pari sivua.)

Nettideittailu kyllästyttää tällä hetkellä kovasti. Ehkä se on ajatuksenakin mahdoton: jollen tiedä, mitä haluan, miten voisin sen valita?

Viikon muuten laihanpuoleiseen plussasarakkeeseen laskettakoon se, että edellissunnuntain innokas työnhaku tuotti tulosta ja olen keskiviikkona menossa haastatteluun. Työpaikka olisi paljon lähempänä kuin nykyinen ja sitä paitsi pääsisin vihdoinkin pois herra I:n vaikutuspiiristä. Seuraajakin on jo melkein perehdytetty - mikäs mun olisi lähtiessä.