Elokuviin

Tänään taas elokuviin Virkamiehen kanssa. En ymmärrä ollenkaan, miksi soitin ja sovin treffit. Koko viikonlopun on vatsaa kiristänyt jännityksestä - tiedän, että en oikeasti halua mennä.

No, onneksi kyseessä on leffa, niin että ei tarvitse puhua mitään. Ja sen jälkeen on jo niin myöhäistä, että voin syyttää edessä olevaa työpäivää ja lähteä suoraa tietä kotiin.

Torstainen Opettaja on pyörinyt mielessäni myös. Huomattavasti myönteisemmällä etumerkillä varustettuna. Niillä treffeillä taisivat ne kuuluisat kemiat vihdoinkin kohdata, vaikka lopullisesti sen varmaan näkee vasta seuraavalla kerralla. Olihan Virkamieskin minusta hauskaa seuraa ensimmäisellä kerralla. Syynä saattoi tosin olla enimmäkseen se, mistä jo aiemmassa postauksessa huomautin: se ihastui niin silmin nähden minuun, että sydän suli jo pelkästään sen takia. Yksi ihmisen perustarpeita lienee hyväksytyksi tulemisen tunne.

Sitäkään tosin ei ole reilua kalastella väärin perustein eli väittämällä olevansa itse ihastunut, vaikka ei ole. Kyllä tämän on nyt loputtava tähän. Tai ainakin pian.