Tiivis tahti jatkuu

Taas viikko, jonka aikana en ole kotona paljon konetta avannut. Töissä hurjaa matalalentoa ja akuuttien töiden lykkäämistä päivästä toiseen, koska väliin tulee vielä akuutimpia. Töiden jälkeen kulttuuria ja harrastamista (kaksi kertaa teatterissa, tiistaina ratsastamassa, maanantaina jumpassa ja torstaina saunailta).

Viime yönä nukuin 11 tuntia ja nyt tuntuu taas vähän paremmalta.

Koko viikon mieltäni on piristänyt se, että tiistain tunti meni pitkästä aikaa hyvin. Säpsyilevä tamma pysyi allani rentona ja hienona, polki takajaloilla tarmokkaasti alle. Melkein tuntui kuin se olisi halunnut sanoa: katso nyt, kyllä mä osaan, aina ei vain huvita.

Sen sijaan teatteri-illat olivat jonkinasteisia pettymyksiä.
Komin Punahukka tuntui jotenkin hajanaiselta, sarjalta yksittäisiä monologeja. Minuun ei vedonnut, vaikka näyttelijät olivat hyviä.

Eilen olin työkavereiden kanssa katsomassa Paavo Westerbergin Ranta-näytelmää. Teksti tuntui jossain määrin keskeneräiseltä. (Turhanaikaistakin) toistoa oli runsaasti. Teemojen kehittely tuntui jäävän puolitiehen. Näyttelijät olivat tosin taas ok, etenkin pitkästä aikaa näyttämölle palannut Samuli Edelmann ja Westerberg itse. Kokonaisuutena Ranta teki suuremman vaikutuksen kuin Punahukka - ehkä hieman yllättäen. Ainakin siinä oli yritystä johonkin erilaiseen.

Sitten taas töihin. Sekä tänään että huomenna on iltaohjelmaa, joten työt on tehtävä ihmisten aikoihin.