Miehet ja taide

Pettymykseksi osoittautui sekin ihana mies.

Vaikka keskustelu olisi kuinka vilkasta, enhän minä - minä - mitenkään voi aloittaa suhdetta kokoomuslaisen Naton kannattajan kanssa?
Olen ehkä tosikko, mutta sittenkin. Ei kai minulla pohjimmiltani edes voi olla mitään yhteistä sellaisen miehen kanssa. Sittenkään.

Sitä paitsi sillä on rumat silmät.

Turkulaisen johtajan kuoren alta taas paljastui sivistymätön maalaismoukka. Miten kukaan edes kehtaa tunnustaa, ettei ole käynyt elokuvissa vuosikausiin? Miksi mä vedän puoleeni juntteja? Kertooko tämä minusta jotakin, mitä en edes halua tietää?

Sen sijaan viikon ratsastustunti kääntyi suorastaan taiteeksi. Poniini kulki alla kuin unelma: halukkaasti, kevyenä ja pehmeänä. Sellaisia hetkiä sattuu tavallisen tuntiratsastajan uralle vain kourallinen.

Ja taidetta on tehty tänäänkin: ensimmäistä kertaa tunnen itseni oikeaksi suomentajaksi. B:n kieli on rikasta, hauskaa, ilkikurista, valloittavaa.

Olkoonkin, että Konteksti-listalle liittyminen nosti hien pintaan ja punan poskille: inhoan esittäytymistä, tehtiin se sitten virtuaalisesti tai kasvoista kasvoihin. Ja siinä seurassa on helppo tuntea itsensä naurettavaksi noviisiksi: kovia nimiä järjestään.

Mutta vielä minäkin kerran olen kova nimi. Naurakoot sitten.