Blogittamisesta

Tämä kirjoittamiseni on viime aikoina muuttunut oudosti raportoinniksi. Kirjaan tosiasiat, kommentoin lyhyesti itseäni, ja siinä se.
Ja kuitenkin aloitin blogini alun perin siksi, että sanottavaa tuntui olevan niin kovin paljon. Kaipasin purkautumistietä. Mihin se erittelyn tarve on nyt kadonnut?

Kiireeseen ja väsymykseen ehkä. Alkuvuoden aikana olen tehnyt taas kerran lukuisia ylityötunteja ja puurtanut vielä viikonloput suomennoksen parissa.

Yksinäisyyskään ei ole poltellut samalla tavoin kuin syksyllä. Tosin sittenkin kirpaisi, kun Exä ilmoitti muuttavansa Turkuun. Vaikka en totisesti kaipaa takaisin siihen suhteeseen, kyseinen ihminen oli kuitenkin osa päivittäistä elämääni yhdeksän vuoden ajan. Yhdeksän vuotta on pitkä aika. Mulla ehtii vielä tulla ikävä sitä.