Kahvittelua

J:n kanssa kahvilla. On outoa katsella ihmistä, jonka kanssa on elänyt melkein kymmenen vuotta ja jota kohtaan on nyt täysin välinpitämätön. Ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä se suunnittelee.

Y:ltä tuli hellyttävä kortti: lapselliset harakanvarpaat, herttainen teksti. Epäilemättä täydestä sydämestä. Miksi en siitä huolimatta ole yhtään liikuttunut? Miksi tänään on - ensimmäistä kertaa tänä erossaoloaikana - tuntunut, ettei silläkään ole mitään väliä?