Aika valuu

Aika valuu ohi niin nopeasti. On kesä. Täytyy oleskella ulkona, kerätä itseensä D-vitamiinia ja energiaa (kohta taas lähestyvän) talven varalta.

Olin eilen Seurasaaren juhannusjuhlissa. Suomalaiskansallisia perinteitä riitti, ja niitä sitten ihailin yhdessä monenmaalaisten turistien kanssa. Ärsytti, kun juontajatyttö ei osannut ääntää saksaa sitäkään vähää kuin englantia ja ruotsia: "jetst an der reihe..."
Teki mieli kysyä vieressä seisovilta saksalaisilta, ymmärsittekö te tuosta mitään, mä en ainakaan olisi ymmärtänyt ellen olisi jo kuunnellut samoja jorinoita suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. En sitten kuitenkaan viitsinyt.

Tänään tein pitkän lenkin keskuspuistossa. Vaaka näytti viime viikolla 59:ää kiloa, mikä on tähän pituuteen nähden varsin paljon. Pakko ruveta vihdoin tositoimiin.

Ja maahanmuuttajaromaanista on viimeiset sivut menossa. Jiihaa! Vaikka en ole kyllä tyytyväinen tekstiini kuin hyvin paikoitellen siellä täällä. Se ei juokse, ei valu.

Linnan teksti sen sijaan soljuu kuin virta. Olen lukenut Täällä Pohjantähden alla pitkästä aikaa, enkä malttaisi laskea sitä käsistäni millään.