Järkeviä ajatuksia

Olin juhannuksen jälkeen yksin mökillä, tuijotin saunan ikkunasta ulos keskikesän vehreyteen ja ajattelin - taas kerran - järkeviä ajatuksia.

1. En halua syödä kuormasta. Työkaveriin sekaantumisesta ei ikinä seuraa mitään muuta kuin ongelmia, ei edes silloin kun molemmat ovat vapaita.
2. En halua olla syy toisen naisen aviomiehen syrjähyppyyn. Yksi kerta riitti.
3. En halua itseäni yli kymmenen vuotta vanhempaa miestä; eri sukupolvi on eri sukupolvi.
4. En halua miestä, jonka kanssa minulla ei ole yhteisiä kiinnostuksenkohteita.
5. En halua huonosti pukeutuvaa miestä.
6. En halua miestä, jota saa hävetä.
7. En halua kalanhymyistä miestä.

En halua, en halua, en halua.

Ahdistus

Ahdistus. Mokasin. Kuvittelin sellaista mitä ei ole ja näytin sen liian selvästi.
Luin silmistäsi sääliä ja ystävyyttä, enkä mitään muuta.

En enää lankea samaan ansaan, luvattakoon se nyt lopullisesti ja juhlallisesti.
Seuraavalla kerralla odotan sinun aloitettasi, ja jollei sitä tule, sitä ei sitten tule.

Vaikka sittenkään en voi olla miettimättä: miksen minä kelpaa? Miksen minä, yli kymmenen vuotta nuorempi, hoikka, mukava ja älykäs nainen kelpaa? Helposti sitä luulisi että sinä juoksisit minun perässäni eikä päinvastoin.

***

Kavereiden kanssa ulkona tänään. En jaksanut pitkään. Jotenkin ei oikein ole mitään järkevää puhuttavaa. Onko elämässä ylipäänsä enää mitään muuta kuin työ?
Ei oikein.
Pakko löytää mies. Jotta en kuivetu tähän uraputkeen, saa burn-outia ja poistu hiljaa työkyvyttömyyseläkkeelle viiden vuoden päästä.

Sitä paitsi minä haluan lapsia. Yritin kieltää sen pitkän aikaa, puhuin kovaan ääneen siitä, miten en halua olla pelkkä synnytyskone ja biologisen kohtalon toteuttaja (kuin kreikkalaisessa tragediassa ikään). Enkä haluakaan. Mutta lapsia minä haluan silti. Ja niille isän. Joka ei ole mun työkaveri. Joka ei ole turha nöyryyttävä koskaan-päättymätön ihastus.

Katsoin kauan

Katsoin kauan / sinua syvälle silmiin.

Hymyä, naurua, käheitä kuiskauksia. Kädet vyötäröllä, pää olalla, niin kovin lähellä.

Ja sitten ei kuitenkaan mitään.

Ihan tosissani uskoin, että olin kerrankin lukenut niistä silmistä enemmän kuin ihastumista, enemmän kuin satunnaista flirttiä - mutta oliko se sittenkin vain alkoholihuurujen aiheuttamaa harhaa?
Etkö sittenkään tahtonut oikeasti, välittänyt vakavissasi? Ihan turhaanko kaikki ne katseet, kaikki se huomio?

Työlästä

Kyllä on taas työlästä tämä työnteko. Jo toista viikkoa yritän epätoivoisesti keskittyä sivuduuniin, mutta ajatukset karkaavat väkisin päivätyöpaikalle ja sen ihmisiin.

Tai siis miehiin.

Myös ensi viikon esiintymiset jännittävät. Pahasti. Vatsakin on ihan sekaisin.