Pikkujoulut

Eilen oli firman pikkujoulut.

Herra J. flirttaili taas koko illan. Halusi jopa tanssia kanssani.
Sitten se yhtäkkiä hävisi. Jäin yksin tanssimaan keikkabändin tahdissa. Joku tarttui takaapäin vyötäisiltä. Luulin, että se oli herra J., joka oli palannut.
Suljin silmäni, hymyilin, nautin. Annoin sen halata ja vetää tanssiin.
Sitten kun biisi loppui, se sanoikin: Moi, mun nimi on T.

Olin niin järkyttynyt, että oli pakko lähteä heti. Jälkeenpäin ajatellen: miksi lähdin? Vaikka mitä olisi vielä voinut tapahtua. Ei mua usein isketä noin yllättäen.

Toisaalta: kun nytkin on morkkis (miten saatoin olla niin hölmö?), millainen morkkis minulla olisikaan, jos jotain olisi tapahtunut?

Punaviini maistuu pitkästä aikaa tosi hyvältä. Kevyttä valpolicellaa, tuoretta patonkia. Tästä ei elämä enää parane.

Tervehenkisyydestä

Ihana ilma! Ei uskoisi, että on marraskuu. Olin pitkällä kävelyllä eilen, mutta ei ole oikein kunnon kenkiä, joten tänään ajattelin tyytyä paceen. Vaelluskengät hankaavat liikavarvasta ja tavalliset talvikengät muita varpaita.

Jo kahtena yönä peräkkäin olen nähnyt unta ensi viikon perjantain juhlista. Lapsellista ja naurettavaa, tietenkin. Enkä tänäkään vuonna - hyvistä päätöksistä huolimatta - kyennyt välttämään jonkinasteista kilpavarustelua: ostin perjantaina uuden ripsarin ja Accessoiresta nätin korun. Väriyhdistelmä on jälleen tarkoin mietitty.

Tuossa äsken lukiessani nettideittivastauksia mietin, että taidan sittenkin olla melko pinnallinen ihminen. Vastustan periaatteessa ankarasti sitä, että ihmisiä arvostellaan pelkän ulkonäön perusteella, mutta tähän mennessä olen itse aina ihastunut ulkonäön perusteella. En kuitenkaan "yleisen mittapuun mukaan" komeisiin yksilöihin. Vaan oman makuni mukaisiin.

Dekkari edistyy taas yllättävän nopeasti. Kyllä kai, kun puolet on dialogia ja kaikki luvut kolmen sivun mittaisia.