Pikkujoulut

Eilen oli firman pikkujoulut.

Herra J. flirttaili taas koko illan. Halusi jopa tanssia kanssani.
Sitten se yhtäkkiä hävisi. Jäin yksin tanssimaan keikkabändin tahdissa. Joku tarttui takaapäin vyötäisiltä. Luulin, että se oli herra J., joka oli palannut.
Suljin silmäni, hymyilin, nautin. Annoin sen halata ja vetää tanssiin.
Sitten kun biisi loppui, se sanoikin: Moi, mun nimi on T.

Olin niin järkyttynyt, että oli pakko lähteä heti. Jälkeenpäin ajatellen: miksi lähdin? Vaikka mitä olisi vielä voinut tapahtua. Ei mua usein isketä noin yllättäen.

Toisaalta: kun nytkin on morkkis (miten saatoin olla niin hölmö?), millainen morkkis minulla olisikaan, jos jotain olisi tapahtunut?

Punaviini maistuu pitkästä aikaa tosi hyvältä. Kevyttä valpolicellaa, tuoretta patonkia. Tästä ei elämä enää parane.