Ikävä

Ikävä, ikävä, ikävä.

Perjantai-ilta pilalla

Perjantai-ilta pilalla. Talosauna ei ollutkaan päällä, vaikka oli mun saunavuoro. Törkeää. Outrageous. Ja olin ostanut Trendin ja kaikki sitä varten.

Yksinäisyydestä puhumattakaan. Y. on kaukana kaukana poissa, enkä tiedä, onko tämä ikävä todellista vai kuviteltua, mutta kamalalta se joka tapauksessa tuntuu. Miten tää on mahdollista? Mähän olin jo itsenäinen nainen, pärjäsin oikein hyvin omillani, en tarvinnut ketään enkä mitään. Mitä nyt vähän rahaa joskus. Ja tässä sitä ollaan, kainalokeppivaiheessa taas.

Kulta älä jätä.

Outoa elämää

Sen kanssa kaikki on jotenkin niin oudon helppoa. Ehdotan jotain ja olen jo valmistautunut perustelemaan pitkästi, torjumaan kaikki vastaväitteet ja lopulta kuitenkin luopumaan toivosta. Mutta se suostuukin heti.

Aiemmin viikolla katsoin syvälle silmiin myös sitä toista Vanhempaa Miestä. Eikä polvet notkahtaneet. Edistystä sekin.

Pikkujouluja

Tein kotiin joulun. Ostin tähtiasetelman kaupasta, asettelin kynttilät kauniisti, sytytin kaikki yhdellä kertaa. Radiossa soi joulukanava. Mukava olla yksin ja hiljaa ja nauttia tästä kaikesta - mutta sittenkin haluaisin näyttää hienot koristeluni Miehelle, olla pieni ja söpösti tyttömäinen.

Niinpä niin. Tämän syksyn aikana nettideitistä on toden totta tullut Mies, oma rakas, josta on vaikea olla päivääkään erossa.

Ensin olin vain korviani myöten rakastunut. Sitten aloin ymmärtää, miten hienon Ihmisen olen löytänyt. Nyt olen enää pyöreästi, pehmeästi, täydesti onnellinen.

(Enimmäkseen. Tietenkään minä, järki-ihminen viimeiseen saakka, en voi ikinä ihan kokonaan antautua millekään tunteelle. On päiviä, jolloin haluan vain olla yksin, lukea lehteni rauhassa ja katsoa televisiota. Mutta niitä päiviä ei ole kovin usein.)

Huomenna olisi firman pikkujoulut. Päätin jo varhain syksyllä, etten tänä vuonna rupea kilpavarusteluun enkä tuhlaa rahaa uuteen mekkoon. Lopulta asustin vanhaa lötkömekkoani niin kiivaasti, että samalla rahalla olisi jo saanut uudenkin. Ja sittenkään en ole kokonaisuuteen tyytyväinen. Harmittaa.

Mutta mitä siitä. Onhan tässä ensimmäistä kertaa moneen vuoteen oma kulta, jota ajatella; hiiteen firman pikkujoulut.

***

Kirjailija ei sitten voittanut palkintoa. Toisaalta hyväkin: ei tule paineita. Mutta hävisin vedon.