Itkua ja hammastenkiristystä

Harmittaa vietävästi, kun sotkin päivät ja tulin tehneeksi päällekkäisen varauksen.
Eikä sitä saa nyt enää peruttua millään.
Ei maailma siihen kaadu. Mutta olisin voinut miettiä hetken kauemmin enkä syöksyä taas tekemään harkitsemattomia päätöksiä.

Harmittaa sekin, että tämä pilaa nyt ilon tulevasta matkasta. Puuttuu enää, että töissäkin olisi jotain välttämätöntä juuri niinä päivinä.

Mistä voi tietää?

Mistä voi tietää, että varmasti rakastaa, kysyy mies elokuvassa.
Siitä että tulee iloiseksi, kun näkee sen ihmisen. Siitä että ajattelee sitä.

Tämä on rakkautta. Tämä on ystävyyttä. Tämä on halua. Tämä on pysyvää.
Ajattelen kun kävelen autolle syyspimeässä.

Mutta kotiin päästyäni en enää olekaan niin varma.