Ura-aatoksia

Minulle tarjottiin firmassa uutta tehtävää. Haastavaa ja kiinnostavaa hommaa. Se merkitsisi kuitenkin runsaasti lisää töitä, töissä uimistä, työhön uppoamista. Enkä enää ole yhtä kiihkeän innostunut uusista asioista kuin nuorempana. En jaksa aina opetella uutta, aina vaihtaa, aina rakentaa pätevyyttä alusta uusiksi.

Lisäksi mahdollisessa uudessa tehtävässä on yksi Iso Ongelma. Se koostuu sellaisen yrityksen projektien hoitamisesta, jonka yritystoiminta ei minun näkökulmastani ole ollenkaan eettistä. Ei edes sitä vähää kuin yritystoiminta keskimäärin.

Tänään on pakko tehdä päätös, sillä huomenna olen luvannut antaa pomolle vastauksen. Oikeasti päätös on tehty jo aikoja sitten. Kunnianhimo on yksi persoonani määräävimmistä piirteitä. En kykene kieltäytymään haasteesta, jota oikein kultalautasella tarjotaan. Mutta myynkö nyt tämän pienen, vähäpätöisen, jo valmiiksi karvaisen sieluni kansainväliselle kapitalismille?

Kai myyn. Olo on oudon tyhjä. Tuntuu, ettei minulla lopulta ole mitään oikeita vaihtoehtoja. On pakko mennä sinne, minne elämä vie.

Olen yrittänyt puhua asiasta läheisten kanssa, pyytänyt neuvoja suoraankin. Eihän niitä tietenkään kukaan ulkopuolinen pysty antamaan. Pakko on vain kantaa itse vastuu omista päätöksistään.