Stressiä ja rauhaa

Täällä taas pitkästä aikaa. Luin Saima Harmajan päiväkirjoja - aivan oikein, hyllyssä teinistä saakka - ja jotenkin tuli halu kirjoittaa. Saattaa johtua myös siitä, ettei maahanmuuttajaromaani oikein etene, kun on kaksi lasia rieslingiä huivissa. Tein erittäin hyvää ranskalaista sipulikeittoa itselleni ja nautin rauhasta, yksinolosta ja lukemisesta.

Melkein koko viikko meni työmatkalla. Matkan kohde sijaitsi keskellä peltoa. No, nähtävyyksistä viis: päivät kuluivat edustaessa muutenkin. Sitten oli vielä perjantaina asiakastapaaminen töissä, ihan niin kuin ei olisi väsyttänyt tarpeeksi muutenkin. Viime yönä nukuin 12 tuntia.

Saksassa kuuli paljon kiinnostavia asioita, mutta kaikkein raskainta oli jatkuva edustaminen. Kokkareilla viihtyvää small talk -tyyppiä musta ei yksinkertaisesti saa millään. Joka tunti oli tuskaa, paitsi silloin kun sai sentään puhua ruotsia ja sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat hierarkiassa suht samalla tasolla. Rasittavaa, kun pitää koko ajan miettiä, mitä voi missäkin seurassa sanoa ja tuleeko nyt sitten paljastaneeksi bisnessalaisuuksia.

Rouva Esimies oli sentään yllättävän inhimillistä seuraa. Kuiva ja vähäsanainen välillä, mutta inhimillinen. En olisi uskonut.

Työstressiä siis piisaa, mutta mielenrauha on onneksi löytynyt. En kaipaa miestä elämääni ollenkaan. Hra I. on ollut melko tyly viime aikoina, mutta olen lopullisesti tajunnut, ettei se jätä vaimoaan ikinä kuitenkaan. Ihan turha roikkua sen tyypin lahkeissa. Joten mua ei häiritse yhtään. Olkoon tyly jos huvittaa. Mä hymyilen kauniisti takaisin ja kiitän hyvästä yhteistyöstä poissaoloni aikana.

Duunin Vanhus sen vaan jaksaa jaksaa aina flirttailla yhteisissä iltatilaisuuksissa. Kai mussa on jotain vikaa, kun vetoan vain yli viiskymppisiin, mutta mitä siitä. Ainakin se tarjoaa aina ilmaiset juotavat.

Ja maanantaina taas seuraavaan edustustilaisuuteen. Miten ihmeessä mä olen tällaiseen työhön päätynyt?

***

Tämän viikon ratsit jäivät väliin, mutta edellisellä viikolla tuskastuin Doriksen kanssa pohkeenväistöihin. Miten ohjanpituus voikin olla niin vaikeasti säädeltävissä?