Toisesta elämästä

On kuin eläisin jo jonkun aivan muun elämää. Olen kihlautunut, muuttanut uuteen kaupunginosaan ja kenties vaihtamassa työpaikkaakin. Ja maata.

Kuinka paljon elämänmuutoksia mahtuu kahteen kuukauteen?

Osa minusta kaipaa sitä vanhaa Gingeriä ja turvallista arkea. Osa on tyytyväinen siihen, että on saanut niin paljon siitä mitä on niin pitkään kaivannut. Mutta osa muistaa jo myös, millaista se parisuhdearki on ja miksi siitä aikoinaan halusi eroon.

Välillä tuntuu myös, että osa minusta on jäänyt siihen toiseen elämään. Tätä nykyistä elää vain se parempi puolisko, se kiltimpi ja paremman näköinen ja myöntyväisempi. Onneksi töissä saa sentään räjähdellä ja raivota.

Kipeä vai kyllästynyt

Peruin ratsastuksen ja lähdin töistä etuajassa. Oli sairas olo.
Tulin kotiin, nukuin kolme tuntia ja kuume oli poissa.
Onko se huijaamista vai ei?

En kestä katsoa sen hymyä, mutta silmät on ihanat.

Friday Evening Feeling

Sain vihdoin aikaiseksi siivota kunnolla. Nyt on hyvä olo; todellinen perjantaifiilis, työt tehty ja vapaa edessä. Viimeisin lausuntokin on jo ennen saunaa käytännössä tehty.

Miestä koskevista pohdinnoista en silti pääse eroon. Onko se se vai eikö se ole?

Oli lähettänyt tosi söpön kortin sieltä kaukaa. Totta kai mä haluan lukea olevani kaunis ja ihana. Mutta riittääkö se?

Kahvittelua

J:n kanssa kahvilla. On outoa katsella ihmistä, jonka kanssa on elänyt melkein kymmenen vuotta ja jota kohtaan on nyt täysin välinpitämätön. Ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä se suunnittelee.

Y:ltä tuli hellyttävä kortti: lapselliset harakanvarpaat, herttainen teksti. Epäilemättä täydestä sydämestä. Miksi en siitä huolimatta ole yhtään liikuttunut? Miksi tänään on - ensimmäistä kertaa tänä erossaoloaikana - tuntunut, ettei silläkään ole mitään väliä?

Kerro kerro kuvastin

Olisiko tämä se mies, jonka kanssa vietän seuraavat neljäkymmentä tai kuusikymmentä vuotta?
Olisiko tässä se ihminen, jonka kanssa voin olla onnellinen?

Nyt, kun mies on kaukana poissa, tuntuu siltä. Mutta tuntuuko vielä sittenkin, kun se on täällä? Ja kuinka kauan?

Ikävä

Ikävä, ikävä, ikävä.

Perjantai-ilta pilalla

Perjantai-ilta pilalla. Talosauna ei ollutkaan päällä, vaikka oli mun saunavuoro. Törkeää. Outrageous. Ja olin ostanut Trendin ja kaikki sitä varten.

Yksinäisyydestä puhumattakaan. Y. on kaukana kaukana poissa, enkä tiedä, onko tämä ikävä todellista vai kuviteltua, mutta kamalalta se joka tapauksessa tuntuu. Miten tää on mahdollista? Mähän olin jo itsenäinen nainen, pärjäsin oikein hyvin omillani, en tarvinnut ketään enkä mitään. Mitä nyt vähän rahaa joskus. Ja tässä sitä ollaan, kainalokeppivaiheessa taas.

Kulta älä jätä.